Tämä bloggaus on omistettu rakkaan Cristianoni muistolle joka menehtyi 12.7.2012, väsyneenä, mutta rakastettuna. Cristi koki rauhallisen kuoleman ja sai olla viimeiseen hetkeen asti mamman (minun) sylissä, ihanampaa ja kivuttomampaa en meidän papalle olisikaan toivonut. Ja kiitos ihanien ystävien jaksoin ilman sen suurempia tuskia vaikka kipeää ottikin ihan h*********! Nyt Cristi on haudattu ja hän nukkuu meidän pihalla puun juurella ruusupensaan vieressä jonka istutin poitsun muistolle. Tämä pappa ei kärsi enää ja siitä olen iloinen, ja toivottavasti tämä minunkin oma tuskani katoaa jossain vaiheessa. Eniten on vain vaikea uskoa että pappa on nyt poissa :( Cristiano tosiaan ehti täyttää vasta 1v 8kk kun hän alkoi mennä huonoonkuntoon,se tapahtui nopeasti. Vain parissa päivässä Cristi oli pelkkää luuta ja nahkaa, ruoka ei maistunut ei edes mitkään herkut kuten juusto ja pulla. Hengistys oli hankalaa ja päätin antaa papalle rauhallisen pois lähdön. Cristi kuoli sylissäni ja minä hautasin ja istutin kukat itse, tahdoin tehdä sen kunnioittaakseni vauvvaani, jonka pois lähtö suretti minua enemmän kuin mikään mitä olen muistanut surettaneen. Cristi oli perheenjäsen joka tullaan muistamaan rakkaana ja pirteänä olalla keiputtelijana :) Cristi on nyt yksi uusi tähti muiden joukossa ja tänään se tähti loistaa kirkkaampana kuin mikään muu. Sellainen Cristi oli.
Cristiano syntyi 21.10.2010. Rakastuin hänene heti kun ensimmäiset vauvakuvat lähetettiin. Cristissä oli jotain erikoista ja olen iloinen että valitsin hänet perheeseemme. Muistan kun haimme Cristin ja hänen veljensä Corrin meille, he olivat niin niin niin pieniä.He nukkuivat vierekkäin. Kotona he pelkäsivät, niin ja juoksivat koko yön hulluina :) Cristi oli kumminkin se rohkeampi, hän teki aloitteita, oli sosiaalinen ja ihastuttava persoona. Hän oli rohkea ja piti koirani hännässä roikkumisesta. Tässä kuvassa Cristi on vielä kasvattajallaan.
Cristi kasvoi silmissä. Tässä kuvassa hän on kaverini sylissä. Sellainen vintiö että kuvia oli lähes mahdoton saada. Kaikki pitävt Crististä, hän rakasti kaikkia ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Tähän aikaan Cristin lempi asia oli hupparin sisällä peuhaaminen. Tähän aikaan Cristi ja Corri olivat niin pieniä että molemmat mahtuivat peuhaamaan ison hupparin sisällä :)
Cristiano oli itse suloisuus. Positiivinen auringon säde joka ei lakannut hymyilyttämästä. Cristi sai pian lempinimekseen myös Batmanin, sillä hänellä kasvot olivat kuin maskissa ja hän rakasti häkkiä pitkin kiipeilyä. Ei voinut kuin nuraa :))) <3
Kuten huomaatte tästä kuvasta, Cristi oli komea mies. Ihana ja lempeä ja hassu :) Cristi rakasti myös leikkiä hammaslääkäriä! Muistan kun hän aina tunki päänsä suuhuni ja etsi makupaloja! HAHAHA! Voi kuulostaa oksettavalta, mutta se oli hassua ja söpöä:D puhistin mamman suun <3
Toki myös oli vaaroja rotissa, pienen kämmähdyksen taki Cristi puri minua, mutta siitä selvittiin antibioottikuurilla ja jäykkäkouristustehosteella :) Luottamukseni ei kadonnut siltikään herraan ja hän sai leikkiä hammaslääkäriä <3
Herra oli utelias ja komea. Rakastin häntä kuin perheenjäsentä, kuin omaa vauveliiniani.
Tässä kuvassa näkyy myös Cristin veli, Coronet alias Corri. Pappa jäi kaipaamaan veljeään raskaasti ja toivon että tuleva uusi kaveri helpottaa asiaa edes hieman. Coronet ja Cristiano olivat olleet AINA yhdessä, he riitelivät ja tappelivat, mutta puhdistivat toisiaan ja nukkuivat lähekkäin. He olivat toistensa parhaan ystävät, mutta myös perhe joka piti yhtä. On kauheaa katsella Corria kun hän varmasti tietää, ettei veli enää tule takaisin... Mutta uusi kaveri tulossa joten toivottavasti se helpottaa tuskaa!
Ahmatti <3Cristi rakasti ruokaa, se oli osa hänen elämäänsä. Viime hetkillä Cristi kumminkin menetti ruokahalunsa... Hän laihtui ja viihtyi omissa oloissaan. En huomannut merkkiä, sillä viimeisenäkin päivänä Cristi kiipeili ja hyppi kuin mikäkin vetreä nuorukainen. Sisäisesti pappa kävi kumminkin sotaa. Kuolema olisi lopulta voittanut joten annoin Cristille rauhallisen kuoleman eläinlääkärissä Lappajärvellä. Cristi nukkui pois rauhassa, minä itkin tuskaani ja se helpotti osaksi, mutta silti pappa jätti ison aukon elämääni.
Cristi oli yksi elämäni ihannimista asioista ja henkilöistä. Nyt häntä kaipaavat monet ihmiset itseni lisäksi ja tottakai myös Coronet-pappa. Cristi elää keskuudessamme ja emme koskaan unohda häntä. Ainakun ruusut kukkivat tiedän, että Cristi voi hyvin tuolla jossain. Hän on elämäni yksi kirkkaimmista tähdistä :) <3
anteeksi kirjoitusvirheet, tekstin kirjoitus äärimmäisen hankalaa!!
